Käytiin Juniorin kanssa kirjastossa. Lainattiin neljä kirjaa, joista yksi oli nimeltään "Muuli oppii tapoja". Seniorista kirja vaikutti tutunoloisielta, jostain syystä. Se on hassua, sillä eihän meillä muuleja ole...

Kuvassa näkyvä poika kehottaa muulia tekemään yhtä ja toista, hyvien tapojen mukaan. Muuli reagoi spontaanisti.

Katkelma kirjan kohdasta, jossa muulia on kehotettu syömään siistimmin:

"Entä jos muuli päästäisi korvia vihlovan kiljaisun, tömistäisi lattiaa kaikilla neljällä kaviollaan ja pärskähtäisi äänekkäästi? Sinä istuisit tietenkin tyynesti paikoillasi, kunnes se lopettaisi."

Mistähän se tuttuuden tunne tuli? Tyynesti istuvan pojan käytös ei ainakaan vastaa Seniorin käytöstä. Entäs muuli...