Tässä on Juniorille rakas teos:

 

 

Teos on tehty Nestlen Jogolino rahkan four-pack:n pahville. Se toimii myös kirjana Juniorin mielestä, onhan siinä kaksi sivua, nimittäin etu- ja takakansi. Mamma on vähän auttanut, mutta teeman on toki ideoinut Juniori. Niinhän ne suuret taiteilijat tekevät eli suunnittelevat esmes jonkun kammottavan rautahäkkyrän ja sitten hitsari toteuttaa sen. Seniorin mielestä tuollaisissa tapauksissa se, jolla on edes vähän taitoa, on hitsari.

 

Sitten ERITTÄIN tärkeä näkökulma tasa-arvokeskusteluun. Veijo Miettinen Tekniikka&Talous 23.3.2012:

 

"Tasa-arvoa rumille ja lyhyille!

 

Matkailu avartaa. Viikko maassa, jonka kieltä ei ymmärrä, pakottaa kenet tahansa katsomaan CNN:n uutisia.

Päivä päivältä Veijo alkoi arvostaa enemmän ja enemmän Ylen uutisia. Alkoivat vaikuttaa asiallisilta ja ammattitaitoisesti tehdyiltä.

Sattumalta eräänä päivänä CNN haastatteli Alexander Stubbia euron kriisistä. Ei tarvinnut hävetä Alexiakaan. Rauhallisesti ja faktoja pudotellen ministeri selvitti asiaa.

Ehkä hänen kannattaisi puhua englantia Ylenkin haastatteluissa.

Veijo on kiinnittänyt huomiota siihen, että työehtoneuvotteluissa aina vaaditaan tasa-arvoeriä. Sitten kun sellainen saadaan, se kohdistetaan naisille.

Mitä tasa-arvoa se sellainen on?

Työmarkkinoilla on muitakin syrjittyjä. Amerikkalaisen tutkimuksen mukaan rumat miehet saavat yhdeksän prosenttia pienempää palkkaa kuin komeat äijät.

Siinä olisi yksi todellinen, tutkimuksiin perustuvat kohde tasa-arvoerälle. Mikä ammattiliitto avaa pelin vaatimalla ensimmäisenä korjauserää rumille jäsenilleen?

Eikä palkkasyrjintä siihen lopu. Toisen tutkimuksen mukaan 170 senttiä pitkät miehet saavat kymmenen prosenttia pienempää palkkaa kuin yli 180-senttiset köriläät.

Siinä on toinen tosiasioihin perustuva kohde tasa-arvoerälle.

Sopiva iskulause mielenosoitukseen voisi olla: ”pitkä penni myös pätkille”. Jos samassa mielenosoituksessa ryhdyttäisiin vaatimaan oikaisua molempien ryhmien syrjinnälle, kyltissä voisi lukea: ”ruman ja lyhyen miehen euro on kahdeksankymmentä senttiä”.

Maailma on muutenkin epäreilu.

Työssä käyvien elintaso on työttömiä korkeampi. Nuorten palkka on kokeneita matalampi. Yksinhuoltajaperheiden elintaso on kehnompi kuin kahden palkansaajan perheellä.

Epäkohtia on loputtomasti ja niitä korjaavia poliitikkoja saman verran.

Paljonkohan julkisen sektorin menoja saataisiin leikatuksi, jos politiikalla ei yritettäisi muuttaa luonnonlakeja eikä matemaattisia totuuksia?

Jos tavoitteena olisikin, että työtön tulee jotenkuten toimeen ja työssäkäyvä pienelläkin palkalla kohtalaisesti, mahtaisiko se pienentää veroastetta?

Luulisi sen ainakin kannustavan työntekoon, jos elintasoaan haluaisi kohentaa.

Veijoa vanhemmat kansalaiset muistavat, miksi työttömyyskorvauksia aikoinaan ryhdyttiin maksamaan. Niiden tarkoitus oli tasata kausityöläisten eloa talven yli.

Missä vaiheessa sitten päätettiin, että työttömyyskorvauksista tulee elämän pituinen työnteon vaihtoehto, sitä ei kukaan muista.

Ehkä sitä ei koskaan päätetty. Eikä sellaista asiaa voi tietenkään muuttaa, jota ei ole koskaan päätetty.

Veijo epäilee, että kyseessä on ammattiyhdistyksen junailema juoni. Onhan selvää, että mitä paremmin tulet toimeen työtä tekemättä, sitä enemmän sinulle pitää maksaa siitä että menisit töihin.

Veijo toivoo, että ammattiyhdistyskin jonain päivänä huomaa, ettei juoni toimi. Työttömille maksetut eurot kerätään nimittäin töissä käyvien jäsenten palkoista."  

Seniorikin osallistuisi mielellään tuollaiseen mielenosoitukseen. Kenellekään ei jäisi epäselväksi ajaako hän omia etujaan . Seniorin euro on siis 81 snt! Päättäjät, tehkää jotain tälle vääryydelle!