Tällaista kahvigurua närästää muuan seikka kahvinjuontiin liittyen. Itse kahvi ei peltimahaa närästä koskaan. Vasta keitetty kahvi on parhaimmillaan, kun sen voi valuttaa kuppiin, joka on valmiiksi lämmin. Tällöin kahvin lämpötila laskee kupin seinämien läheisyydessä mahdollisimman vähän. Monesti kahvikuppi on muotoiltu siten, että se levenee ylöspäin. Tällainen muotoilu maksimoi lämpöhäviöt kahvin pinnasta. Ei hyvä. Usein tulee mieleen, että ensimmäisen kahvikupillisen funktio on vain lämmittää kuppi, jolloin toinen kupillinen pysyy kuumempana. Kahvan tai korvan muotoilu on myös usein pielessä. Ensinnäkin vaaditaan useiden kymmenien kilojen ruuvipihtimäinen puristusvoima, että kuppi pysyy händyssä. Lisäksi ne sormet, jotka ovat kupin seinämää vasten, saavat palovammoja. Sormien pitäisi pysyä lujallakin otteella irti kupista tai ainakin kupin seinämän pitäisi olla niin paksu, että sormet ei pala. Siksi teinkin alustavia suunnitelmia oikeanlaisesta kahvikupista tai –mukista. Kahvinautinto ja käytännöllisyys ovat tärkeimpiä prioriteetteja.

Kupin pitää olla ennemmin korkea ja pitkulainen, kuin matala ja laakea. Näin lämpöhäviöt pysyvät mahdollisimman pieninä. Vähänkö tympäsee töissä, kun visaista propleemaa ratkoessa kahvi jäähtyy liian nopeasti eikä ole aikaa hakea uutta. Kupin seinämän pitää olla riittävän paksu yhtäältä mahdollisimman hyvän lämmöneristyksen ja vähäisien häviöiden takia ja toisaalta kuppia kannattelevien sormien pelastamiseksi palovammoilta. Vasta täytetyn kupin kahvipinnan pinta-ala pitäisi myös olla mahdollisimman pieni, käytännöllisyyden asettamissa rajoissa tietenkin. Lämmön johtuminen kahvista ilmaan minimoituu.

 Kuppiin pitää myös jättää sopivasti maitovaraa niille, jotka maitokahvista tykkäävät. Maitoahan pitää olla sopivasti yhtäältä lämpötilan laskemiseksi juotavalle tasolle ja toisaalta oikean konsentraation saavuttamiseksi. Kahvissa on happoja, joten sen pH on jonkun verran alle neutraalin, riippuen lähinnä paahtamisasteesta. Maito taas on puskuriliuos, joten se neutraloi tietyissä rajoissa sekä happoja että emäksiä. Sopiva kahvimaidon lämpötila ja maitokonsentraario riippuvat kahvin ja maidon lämpötiloista ja määristä.

Tässä vaiheessa insinöörillä olisi suuria kiusauksia ryhtyä viisastelemaan kemiasta ja termodynamiikasta, mutta eiköhän ihmisen kieli ole oikea indikaattori kahvin maun ja lämpötilan arvioimiseen. Kupin suuaukon muotoilu on myös tärkeä tekijä. Kahvia pitää voida juoda valuttamatta sitä suun pielestä rintamukselle ja ryystämättä.

 Sama lämpötilaongelma on myös kahvinkeittimen pannun kanssa. Normikeittimessä kahvi aluksi tippuu kylmään pannuun. Keittimessä pitäisi olla sekvenssi, jossa pannun alla oleva vastus lämmittää ensin pannun ja vasta sitten alkaa varsinainen kahvinkeitto. Tämä vaatisi kaksi erillistä vastusta. Näinhän on jo Moccamasterin kalliimmissa versioissa, mutta eipä taida olla ko. sekvenssiä.

Sitten sama kuvallisesti.

Tuossa on Seniorin ehdotus muotoilusta:

 

Kahvia pitäisi mahtua kuppiin vähintään 2 dl, ettei heti tarvitse olla hakemassa lisää. Kuvassa on mitta-asteikko sentin välein. Kuppi voisi olla tuon kokoinen. Seinämän vahvuus pitäisi olla vähintään 3 mm ja materiaali posliinia vai mitä niitä nyt onkaan.

Seniori ottaa mielellään vastaan kommentteja ja parannusehdotuksia. Seniori tietää täsmälleen mitä haluaa kahvikupilta, mutta toteutus on vaikeaa jopa paperilla. Kuvan kupin kanssa voisi pitkänenäisellä tulla ongelmia. Suuaukko lienee liian pieni. Seniorin pystynokan kanssa ei todennäköisesti olisi mitään ongelmia.